Paikallisseurakunta - maailman toivo
Mikä on seurakunta?
Seurakunta sana löytyy evankeliumeista ainoastaan kaksi kertaa, mutta Apostolien teoissa sitä sanaa käytetään enemmän. Toisessa luvussa n. 3000 ihmistä pelastuu ja (Ap.t. 5:11) heitä puhutellaan seurakuntana. Eli Jumala käyttää Jumalan lapsista nimitystä seurakunta, eli kaikki uskovat kaikkialla kuuluvat Jeesuksen Kristuksen seurakuntaan, mutta on olemassa myös toisenlainen seurakunta. Stefanuksen marttyyrikuoleman jälkeen Raamattu käyttää taas seurakunta sanaa, mutta nyt yhteys on erillainen:
Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan” (Ap.t. 8:1)
Nyt huomaamme, että Jerusalemin uskovat ovat Jerusalemin seurakunta. Se käsitti tuolloin kaikki uskovat Jerusalemista. Eri paikoissa olevat uskovien ryhmittyvät ovat seurakuntia. Apostoleiden ensimmäisen lähetysmatkan aikana (Ap.t. 13) tuli valtavasti ihmisiä uskoon. Missään Raamatussa ei mainita, että he olisivat muodostaneet jonkinlaisen seurakunnan, vaan se oli päivänselvää, että heistä uskovien ryhmittymänä tuli automaattisesti seurakunta. Ainut mikä viittaa johonkin seurakunnan muodostamistapaan on se, että apostolit valitsivat joka seurakunnalle vanhimmat (Apt. 14:23). Raamatussa seurakunnan perustaminen on yksinkertaista, saarnan ja kasteen kautta. Kun ihmiset kuulevat evankeliumia ja vastaanottavat sen ja antavat elämänsä Jeesukselle, silloin he ovat seurakunta.
Miksi paikallinen seurakunta on maailman toivo?
1. Sanan kuuleminen. Meidän on tärkeää olla säännöllisesti Sanan kuullossa, jotta me kykenemme terveelliseen uskovan kasvuun. Jeesusta kutsutaan Raamatussa nimellä Sana (Joh. 1:1-2, 14) ja Jeesus sanoo: Minä olen elämän leipä. (Joh. 6:48).
2. Yhdessä rakentuminen. Lukiessamme Raamattua huomaamme sen opettavan, että kaikkien uskovien on kokoonnuttava yhteen rakentumaan. Ei ole mielestäni Raamatullista, että nuoret menevät vain nuorteniltoihin ja jättävät väliin muut kokoukset, mutta toisaalta on hyvä, että käyvät edes jossain kokouksessa. On hyvä, että nuoret kokoontuvat yhteen ikäistensä kanssa, mutta mielestäni Raamattu myös opettaa, että KAIKKIEN USKOVIEN tulisi rakentua yhdessä (Ef. 4:11-12). Uskovie yhteys on tärkeää.
3. Evankelioiminen. Suurissa kokouksissa voi tulla paljon ihmisiä kerrallaan uskoon, mutta harvat pysyvät uskossa koska heille ei välttämättä muodostu seurakuntayhteyttä joka tukisi ja opettaisi heitä. Mutta kun paikallisseurakunta hoitaa evankelioinnin paikkakunnallaan, niin samalla se tarjoaa seurakuntayhteyden, opetuksen ja turvan kasvaa.
Seurakunnan viisi tarkoitusta
1. Rakastakaa Jumalaa: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. (Matt. 22:36-37).
2. Rakastakaa lähimmäistänne: Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Matt. 22:39)
3. Evankeliointi: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni (Matt. 28:19).
4. Kastakaa: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28:19).
5. Opettakaa: ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matt. 28:20)
Valtuuttava johtajuus
Seurakunnan kaitsija/kaitsijat ottavat mukaan seurakuntalaisia ja antavat heille valtaa toimittaa erilaisia tehtäviä seurakunnassa. Esim. pidetään palavereja ja muodostetaan erilaisia tiimejä esim. nuorisotyön- ja evankelioimistiimi ja niiden kautta tiimin vetäjille annetaan valtaa. Tiimiläisillä on valtaa, mutta kumminkin vanhimmisto ja paimenet tarkaavat heidän toimiensa raittiutta. Seurakunnan johtajan tulisi keskittyä valtuuttamaan muita uskovia palvelutyöhön. Johtajan tulisi kannustaa, tukea, varustaa, motivoida ja opastaa seurakuntalaisia ja siten mahdollistaa heidän tulemisensa siksi mitä Jumala tahtoo heidän olevan. Sen sijaan, että kaitsijat hoitaisivat kaikki seurakunnan velvoitteet itse, heidän tulisi käyttää suurin osa ajastansa opetuslapseuttamiseen, delegointiin ja moninkertaistamiseen.
Jos minä olisin seurakunnan paimen
En pidä itseäni paimenena, enkä tiedä onko se tulevaisuudessa tehtäväni, mutta haluan kertoa mihin asioihin itse panostaisin. Painoittaisin työni siihen, että koettaisin saada seurakuntani toimimaan siten, että sen päätehtävä olisi johdattaa ihmisiä Jumalan Valtakunnan työhön. Järjestäisin projekteja seurakuntalaisteni kanssa ja pyytäisin ihmisiä niihin töihin.
Itse koen, että jos olisin seurakunnan johtaja, niin tehtäväni olisi opettaa, kulkea edellä, käynnistää uusia projekteja ja lähetyskenttiä. Kun työ käynnistyisi, delegoisin vastuun jollekin muulle, kuka olisi ollut kanssani projektia perustamassa ja sitten siirtyisin aloittamaan jälleen uutta projektia.
Mitään projekteja ei voida toteuttaa yksin vaan siihen tarvitaan aina useita ihmisiä. Historia voi todistaa sen, että ei mikään yhden ihmisen johtama systeemi ole toiminut kunnolla. Sen vuoksi pyrkisin yllä mainituilla tavoilla valtuuttamaan ihmisiä, mutta ennen kuin voin ruveta johtajaksi, johdettavien tulisi hyväksyä minut.
Itse koen, että jos olisin seurakunnan johtaja, niin tehtäväni olisi opettaa, kulkea edellä, käynnistää uusia projekteja ja lähetyskenttiä. Kun työ käynnistyisi, delegoisin vastuun jollekin muulle, kuka olisi ollut kanssani projektia perustamassa ja sitten siirtyisin aloittamaan jälleen uutta projektia.
Mitään projekteja ei voida toteuttaa yksin vaan siihen tarvitaan aina useita ihmisiä. Historia voi todistaa sen, että ei mikään yhden ihmisen johtama systeemi ole toiminut kunnolla. Sen vuoksi pyrkisin yllä mainituilla tavoilla valtuuttamaan ihmisiä, mutta ennen kuin voin ruveta johtajaksi, johdettavien tulisi hyväksyä minut.
Hienoa pohdintaa:) Kun Kristus järjesti kirkkonsa, Hän antoi valtuuden toimia Hänen nimessään tehtävissä, joihin Hän asetti seuraajiaan. Lisäksi on selkeä oppi siitä, että kukaan ei voi ottaa mitään itse, ellei sitä hänelle taivaasta anneta. Kristuksen kirkon järjestäminen perustuu siis selvästi valtuudelle toimia Kristuksen nimessä. Lisäksi valtuus on kyettävä selkeästi osoittamaan. Todistajan toivottavasti tunnemme jokainen, sillä Hän on Pyhä Henki.
VastaaPoistaKun alkukirkko hajosi vainoon, niin hyvin monet opinkappaleet muuttuivat, kirkko turmeltui. Pappeuden valtuus vedettiin maan päältä. Tästä luopumuksesta mm. Paavali selkeästi kirjoittikin. Lisäksi vanhan testamentin puolella on hyvin kuvaavasti, että ihmiset etsivät, mutta eivät löydä.
Kun jotain otetaan pois jostain, niin se on palautettava. Pimeän keskiajan halki katolinen kirkko todistettavasti myi aneita, hallitsi julmuudella jne Toimituksia oli muuteltu jne. Voiko Pyhä Henki vaikuttaa moisessa? Ei varmasti. Hyviä asioita tapahtui, kun Luther puhdisti tuota opetusta omilla teeseillään, mutta oliko se evankeliumin palautusta taivaan voimien kautta? Ei kaikesta huolimatta, sillä valtuutta ei voi kukaan ihminen itselleen ottaa.
Kirkko ja Kristuksen evankeliumin täyteys oli palautettava maan päälle taivaan voimien kautta sen jälkeen, kun alkukirkko oli hajonnut ja jatkoksi järjestetty kirkko turmeltunut. On huomattavaa, että kyse ei ole hyvien ihmisten uskosta, heitä lienee ollut läpi ihmiskunnan elämän. Kyse oli siitä, että oppi jota ihmisille annettiin oli turmeltunut ja valtuus käyttää Kristuksen nimeä oli vedetty pois maan päältä. Tuo valtuus on Aaronin pappeus evankeliumin ulkoisissa ja Melkisedekin pappeus evankeliumin sinetöivissä toimituksissa.
Taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus ilmestyivät 1820 nuorelle 14 vuotiaalle pojalle Joseph Smithille Yhdysvalloissa vastauksena nuoren pojan rukoukseen, mihin kirkkokuntaan hänen tulisi liittyä. Vastauksena oli, että hänen ei tulisi liittyä mihinkään, sillä ne kaikki olivat joutuneet harhaan.
Joseph Smith sai opetusta ja ohjausta 10 vuoden ajan taivaallisilta sanansaattajilta, ja vuonna 1830 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko perustettiin jälleen maan päälle saman järjestyksen mukaan, jonka Kristus antoi alkukirkolle oman palvelutyönsä aikana, profeetan ja apostolien johdolle, jatkuvan ilmoituksen periaatteella. Johannes Kastaja ilmestyi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle palauttaen Aaronin pappeuden, sillä Johanneksella olivat tuon palvelutyön avaimet. Myöhemmin Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat Melkisedekin pappeuden maan päälle antaen näille samoille miehille Melkisedekin pappeuden, joka pitää sisällään Jumalan valtakunna avaimet maan päällä. Tuolle perustalle oli mahdollisuus perustaa jälleen Kristuksen kirkko maan päälle, ja kalliosta lähti todellakin kivi, joka vyöryy yli maan ja lopulta täyttää sen.
Kirkon palvelutehtävät ovat todellakin kutsuja Herralta, mutta niiden on tultava niiltä, joilla on valtuus kutsua. Lisäksi niille on saatava niiden hyväksyntä, joihin kutsuttu vaikuttaa. Pyhä Henki todistaa aivan jokaiselle Jumalan tahdon näissäkin asioissa.
Kirkossa on myös oltava selkeä järjestys, joka perustuu valtuudelle. Jokainen kelvollinen kirkon miesjäsen on oikeutettu pappeuden valtuuteen, sillä pappeus on se voima, jolle iankaikkinen kasvumme ja kehityksemme yksilöinä ja perheinä perustuu. Keskiössä ei siten ole lainkaa kirkko, vaan perhe, sillä perhe on tärkein yksikkö, jossa opimme rakkautta ja sen luonnetta. Tämä onkin jo selkeä sanoma jo raamatun alkusivuilta.
Kirkon tehtävä on tukea perheitä, tuoda pelastavat toimitukset uskovien saataville. Siihen tarvitaan valtuus toimia Kristuksen nimessä. Miksi kirkkoa sitten tarvitaan? Kristus ilmaisee oman tehtävänsä sanoin: "Tämä on Minun työni ja kirkkauteni: ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen." Tämän työn Hän toteuttaa kirkkonsa ja valtuutettujen palvelijoidensa kautta. Tästä todista Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.