Voimmeko luottaa Uuteen testamenttiin?

Voimmeko luottaa Uuteen testamenttiin?

Sotahistoroitsija C. S. Sandersin mukaan voimme tutkia dokumenttien historiallista luotettavuutta kolmella erityisellä tavalla.

1. bibliografinen (onko käsissämme sama teksti, jonka kirjoittaja kirjoitti?)
2. sisäinen testi (väittävätkö kirjoittajat kirjoittavansa totta?)
3. ulkoinen testi (voimmeko vahvistaa kirjoitetut asiat jostakin ulkopuolisesta lähteestä?).

A) Bibliografinen

Jotkut esittävät väitteen, että Uusi testamentti on kahdentuhannen vuoden aikana vääristynyt, niin ettei nykyistä Uutta testamenttia voida pitää samana kuin alkuperäisiä tekstejä. Alkuperäisiä tekstejä on kopioitu käsin ja näin niihin katsotaan liittyneen ns. inhimillisiä piirteitä ja korostuksia. Kopioijat olisivat siis muuttaneet tekstejä tämän näkemyksen mukaan, niin että alkuperäiset tekstit olisivat vuosisatojen aikana korvattu. Tämähän on ajatuksena hyvä teoria, mutta se on todistettu vääräksi. Sillä eri puolilta Välimeren aluetta on löydetty yli 5000 käsikirjoitusta Uudesta testamentista. Näitä on vertailtu, ja on voitu todeta, että ne ovat hämmästyttävän yhdenmukaisia. Vanhimmat löydetyt käsikirjoitukset ovat toiselta vuosisadalta ja ne ovat siis kirjoitettu 35-70 vuotta alkuperäisten tekstien jälkeen. Muihin antiikin kirjoituksiin ja niiden kopioihin verrattuna, Uuden testamentin kirjoitukset ovat tämän testin osalta moninkertaisesti luotettavampia.

Kirjoittaja Kiroitettu Varhaisin Aikaväli Kop. määrä

Casesar 100 - 44 e.Kr. 900 j.Kr. 1 000 v. 10

Platon 427 - 347 e.Kr. 900 j.Kr. 1 200 v. 7

Tacitus 100 j.Kr. 1 100 j.Kr. 1 000 v. 20

Tacitus 100 j.Kr. 1 000 j.Kr. 900 v. 1

Plinius Jr. 61 - 113 j.Kr. 850 j.Kr. 750 yrs 7

Suetonius 75 - 160 j.Kr. 950 j.Kr. 800 v. 8

Aristoteles 384 - 322 e.Kr. 1 100 j.Kr. 1 400 v. 5

Evankeliumit 55 - 95 j.Kr. 130 j.Kr. 35 - 70 v. 5 200

Kuten huomaamme, Uuden testamentin kopioita on paljon enemmän ja aikaväli alkuperäisten ja varhaisimpien kopioiden välillä on yli 10 kertaa pienempi. British Museumin entinen johtaja ja arvossa pidetty Uuden testamentin tutkija Sir Frederic G. Kenyon totesi:

"Alkuperäisen kokoamisen ja varhaisimpien olemassa olevien todistekappaleiden välinen aika on niin pieni, että sitä voidaan pitää käytännössä olemattomana. Viimeinenkin peruste epäilylle, jonka mukaan Kirjoitukset eivät olisi tulleet meille siinä muodossa kuin ne on kirjoitettu, on nyt poistettu. Sekä Uuden testamentin kirjojen autenttisuus että niiden yleinen luotettavuus voidaan katsoa lopullisesti vahvistetuksi."

B) Sisäinen testi

Huomion arvoinen pointti on se, että tarkalleen ottaen evankeliumit ovat ilman nimeä. Alkuseurakunnan yleinen todistus joka tapauksessa oli se, että nämä kyseiset henkilöt kirjoittivat evankeliumit. Synoptiset evankeliumit: Matteus, Markus ja Luukas. Näille kirjoille ei ole tarjottu alkuseurakunnan aikaan muita kirjoittajia. Voidaan huomata, että asiasta ei ole alkujaan ollut kiistoja. Seuraavaksi voimme pohtia, olisiko kenelläkään ollut motiivia valehdella, että nämä miehet kirjoittivat evankeliumit. Ei varmastikaan. Nämä miehet olivat epätodennäköisiä kirjoittajia. Markus ja Luukas eivät edes kuuluneet apostoleihin. Matteus kuului apostoleihin, mutta oli veronkerääjä, mikä oli todella vihattu ammatti. Hän olisi ollut viimeiseksi toivottu kirjoittaja Juudas Iskariotin jälkeen. Hyvä pointti on myös se, että Uuden Testamentin Apokryfin kirjat, jotka kirjoitettiin paljon myöhemmin, niin ihmiset valitsivat niiden kirjoittajiksi paljon painoarvoa omanneita henkilöitä, kuten Filippus, Maria ja Jaakob. Miksi jollakin olisi ollut syy valita kirjoittajiksi ihmisiä jotka eivät olleet apostoleja ja veronkerääjä?

Johannes on ainut poikkeus. Hän oli apostoli ja kuului kolmen läheisimmän opetuslapsen joukkoon. Tiedämme varmasti, että Johannes niminen henkilö kirjoitti evankeliumin, mutta oliko se sama Johannes kuin yleinen olettamus on? Papius niminen mies kirjoitti 125 jKr todistuksensa ja siellä hän viittaa apostoli Johannekseen ja vanhimpaan nimeltä Johannes, eikä käy selväksi ovatko ne samat henkilöt vai eri ihmiset. Tämä on vaikea asia, mutta onko sillä merkitys loppupeleissä tiedämme sen, että kirjoittaja on ollut silminnäkijä ja sitä kautta kykenemme olettamaan, että se olisi ollut apostoli Johannes.

Sama Papias niminen mies kirjoittaa, että Markus kirjasi huolellisesti ja tarkoin ylös Pietarin silminnäkijälausunnot. Tämä kirjoitus on vuodelta 125 jKr. Hän kirjoittaa, että Markus ei tehnyt virheitä, eikä ottanut mukaan yhtään väärää lausuntoa. Papias mainitsee myös Matteuksen:

Matteus julkaisi oman evankeliuminsa heprealaisten keskuudessa heidän omalla kielellään, kun taas Pietari ja Paavali saarnasivat evankeliumia Roomassa ja perustivat siellä seurakunnan. Heidän tulkki, itse tallensi meille kirjoitusten muodossa Pietarin saarnojen sisällön. Luukas, Paavalin seuralainen, laati kirjan siitä evankeliumista, jota hänen opettajansa opetti. Sitten Johannes, Herran opetuslapsi, joka myös nojasi Hänen rintaansa vasten, itse tuotti evankeliumin asuessaan Aasian Efesoksessa.

Srk:n epäedulliset kertomukset.

Löydämme Uuden testamentin kirjoituksista paljon sellaista, jotka eivät varmastikaan vahvistaneet Kristittyjen luotettavuutta. Vai pitäisikö meidän uskoa, että kun Pietarin mainittiin kieltäneen Jeesus kolmesti, niin se olisi jotenkin vahvistanut hänen asemaansa srk:n johtajana. Olisiko evankeliumien kirjoittajat keksineet tarinan Jeesuksen alistumisesta Johanneksen kasteeseen: synnittömän messiaan kaste (Hepr. 4:15)? Ja näin tuonut taas yhden lisäongelman selvitettäväksi. On hyvin epätodennäköistä ajatella, että alkuseurakunta olisi laittanut Jeesuksen suuhun tällaisia sanoja kuten:

Naisten mainitseminen ylösnousemuksen todistajina.

Pietarin uskonsa kieltäminen.

Jeesuksen nuoruuden sijoittaminen Nasaretiin.

Nämä eivät vaikuta kaunistelluilta legendoilta tai srk:n tarpeita varten selitetyiltä teologisilta saduilta. Voimme myös havaita, että evankeliumeista puuttuu vastauksia moniin kysymyksiin, joita seurakunnat kohtasivat jo ensimmäisellä vuosisadalla. Jos evankeliumit olisivat alkuseurakunnan rustaama kokoelma Jeesuksen suuhun asetetuista sanoista, niin miksi alkuseurakunta ei olisi lisännyt sinne opetusta esim. armolahjoista, naisten asemasta tai ympärileikkauksesta?

C) Ulkoinen testi

Vaikka arkeologia on kyennyt vahvistamaan monet Uuden testamentin kohdat todellisiksi, se ei silti vielä tarkoita, että Uusi testamentti olisi Jumalan sanaa. Mutta on arkeologiset löydöt silti erittäin merkittäviä. Arkeologisten tutkimusten avulla voimme todeta, että maantieteelliset ja kulttuuriset yksityiskohdat ovat Uuden testamentin mukaisesti todellisia, eli se sijoittuu todelliseen ympäristöön. Arkeologisilla löydöille on kyetty kumoamaan vastaväitteet siitä, että UT olisi kirjoitettu vasta satoja vuosia itse tapahtumien jälkeen. Brittiläinen arkeologi ja entinen skeptikko Sir William Ramsay tutki arkeologisia paikkoja, jotka liittyivät Paavalin lähetysmatkoihin ja tuli uskoon. Hän havaitsi, että Luukkaan kirjoitukset vastaavat niin tarkasti arkeologisia löytöjä, että hän varmistui Uuden testamentin luotettavuudesta. Aloittaessaan tutkimuksensa Ramsay kuului Tubigenin koulukuntaan, joka uskoi että Apostolien teot on kirjoitettu toisen vuosisadan loppupuolella. Hiljalleen hän alkoi muuttamaan käsityksiään, huomatessaan Apostolien tekojen hyvin tarkan vastaavuuden sekulaarin historian kirjoitusten ja arkeologian kanssa. Luukkaan kirjoitukset ovat hyvin merkityksellisiä kristinuskon varhaishistorian kannalta sillä niistä voimme saada katsauksen Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Myös sieltä ilmenee kuinka alkuseurakunta sai alkunsa ja miten evankeliumi levisi eri puolille Rooman valtakuntaa. Luukkaan kirjoituksissa esiintyy paljon henkilöitä, joiden historiallisuus on kyetty todistamaan/vahvistamaan myös muista lähteistä. Esim. Pontius Pilatus, Kyrenius, Gallio, Felix, Sergius Paullus, Herodes Suuri, Galilean neljännesruhtinas Herodes Antippa, vaikutusvaltainen rabbi Gamaliel sekä johtavan juutalaisen pappissuvun edustajat Hannas ja Kaifas. Lisäksi voimme huomata, että Luukas oli hyvin perillä kunkin henkilön oikeasta tittelistä. Nämä tittelit muuttuivat jatkuvasti, joten sekin on hyvä todistus Kirjoitusten luotettavuudesta. Luukas kuvaa tarkasti myös eri kaupungeissa vallinnutta ilmapiiriä ja tästä voimme olettaa hänen itse olleen paikalla siellä. Apostolien teokojen 19. luvussa Luukas kirjoittaa Efeson suuresta teatterista, johon mahtui 25 000 ihmistä, se on löydetty arkeologisissa kaivauksissa. Apostolien tekojen loppupuolella Paavalia syytetään pakanan viemisestä temppeliin. Vuonna 1871 löydettiin Jerusalemista kreikankielinen kirjoitus:

"Muukalainen ei saa tulla temppeliä kiertävän barrikaadin sisäpuolelle. Joka näin tavataan tekemästä, saa itse syyttää itseään kuolemastaan."

1961 löydettiin kirje, joka oli osoitettu Pilatukselle, se oli lähetetty Cesareaan Tiberiuksen hallituskaudella. Tämä todistaa sen, että Pilatuksen historiallisuus kyetään todistamaan myös Uuden testamentin ulkopuolisista lähteistä. Ja samalla myös kyetään todistamaan se, että Pilatus oli virassaan juuri niihin aikoihin kuin Uusi testamentti ymmärtää antaa, sillä Tiberiuksen hallituskausi päättyi 37 jKr. Johanneksen evankeliumeissa olevat viittaukset maantieteellisiin yksityiskohtiin historiallisen paikkaan pitävyyden osalta ovat vahvistuneet arkeologisten löytöjen kautta. Esim. maininnat Siiloan lammikosta (9:1-7), Lammasportista (5:2), Jaakobin kaivosta Syykarissa (4:5), Salomonin pylväskäytävästä (10:22-23) ja Pilatuksen tuomarinistuimesta, jolta hän tuomitsi Jeesuksen (19:13) ovat arkeologian vahvistamia tosiasioita.

Evankeliumien ristiriidat

Evankeliumeissa on eroavaisuuksia kuten, mukaileva kerronta, tiivistäminen, selittävät lisäykset ja tiettyjen huomioiden mukaan ottaminen ja toisten pois jättäminen. Jos sallimme evankeliumeille tällaiset eroavaisuudet, niin antiikin mittapuun mukaan ne ovat huomattavan yhtenäiset. Ja antiikin mittapuu on ainoa, jonka mukaan niitä on edes reilu arvioida. Jos evankeliumit olisivat olleet sana sanalta samanlaisia, niin se olisi herättänyt syytöksiä, että kirjoittajat olisivat sopineet keskenään mitä kirjoittavat.

Matteuksen evankeliumissa olevassa parantumiskertomuksessa (Matt. 8:5-13) sanotaan, että sadanpäälikkö itse pyysi Jeesusta parantamaan hänen palvelijanssa. Luukas kirjoittaa (Luuk. 7:1-10) taas, että sadanpäällikkö lähetti vanhimmat tekemään sen. Löytyykö tästä selvä ristiriitaisuus? Ei välttämättä. Antiikin maailmassa oli ymmärrettävää ja täysin hyväksyttävää, että tekijäksi luettiin henkilö, vaikka hänen palvelijansa olisivatkin toimineet välikätenä.

Markus ja Luukas sanovat, että Jeesus lähetti demonit sikoihin Gerasassa ( Mark. 5:1, Luuk. 8:26), mutta Matteus sanoo, että se tapahtui Gadarassa. Onko tässä selvä ristiriitaisuus? Ei. Yksi mahdollisuus on, että toinen on kaupungin nimi ja toinen maakunnan nimi. Mutta eihän Geresan kaupunki ole lähelläkään Galileanjärveä. Galileanjärven itärannikolta, juuri samasta kohdasta mistä evankeliumeissa kirjoitetaan, on kaivettu esiin kaupungin rauniot. Tämän kaupungin englanninkielinen nimi on 'Khera', mutta hepreakielinen sana muutettuna kreikankielisille aakkosille, olisi kuulostanut hyvinkin samalta kuin 'Geresa'. Joten kyseessä saattoi hyvinkin olla Khersa, joka kreikaksi tavattiin Geressa, Gadaran maakunnassa.

Matteuksen kirjoittamassa sukuluettelossa (Matt. 1:1-17) on eroavaisuuksia verrattuna Luukkaan kirjoittamaan sukuluetteloon (Luuk. 3:23-38). Monet epäilijät tarttuvat tähän. Tässä tapauksessa vaihtoehtoja on useita. Yksi vaihtoehto on, että Matteus seuraa Joosefin sukulinjaa ja Luukas Marian ja koska molemmat ovat Daavidin jälkeläisiä niin jossain vaiheessa sukuhaarat yhtyvät. Toinen vaihtoehto on, että molemmat esittävät sukuhaaran Joosefin mukaan. Silloin siellä olisi kaksi poikkeusta kohdissa, joissa joillakin ei ollut suoraa perillistä. Heidän oli kasvatettava lailliset perijät Vanhan testamentin käytäntöjä noudattaen. Mutta ongelmaa kasvaa entisestään, kun joitakin nimiä on jätetty mainitsematta, mikä oli täysin hyväksyttävää antiikin aikaan. Lisäksi sukuluetteloissa on kirjoitukseen liittyviä eroja, nimiä on käännetty eri kielille, ja tällöin kirjoitusasu on saattanut muuttua ja henkilö helposti sekoittua toiseen. Nämä selitykset, eivät ehkä ole vedenpitäviä, mutta tarjoavat kumminkin tilaa sille ajatukselle, että molempien kirjoittajien sukuluettelo voi olla oikea.

Ylösnousemus - totta vai tarua!

Pyörtymisteoria

Seitsemännellä vuosisadalla kirjoitetusta Koraanista löytyy ajatus siitä, että Jeesus ei kuollut ristillä.

1800-luvulla Karl Barth, Karl Venturini ja muut yrittivät selittää tyhjäksi ylösnousemuskertomuksen. He selittivät, että Jeesus pyörtyi ristillä tai sai huumaavaa ainetta, joka sai Hänet näyttämään kuolleelta, ja myöhemmin Jeesus sitten virkosi viileässä hautakammiossa. Monet salaliittoteorioiden laatijat yhtyivät tuohon väitteeseen perustelemalla sen jakeella:

Joku kävi kiireesti kastamassa sienen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi siitä juotavaa sanoen: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas. (Mark. 15:36)

He korostivat samalla Pilatuksen hämmästyneisyyttä Jeesuksen nopeasta kuolemasta:

Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut. (Mark. 15:44)

Näihin asioihin vedoten he sanoivat, että Jeesuksen takaisin ilmestyminen ristiinnaulitsemisen jälkeen oli onnekas elpyminen, eikä ylösnousemusihme. Näin heidän mukaan tyhjä hauta selittyi.

Pyörtymisteoria on yleinen selitys ei-uskovien keskuudessa, mutta onko asia oikeasti mennyt niin?

Kärsimys

Viimeisen ehtoollisaterian jälkeen Jeesus meni opetuslastensa kanssa Getsemanen puutarhaan, ja vietti siellä rukouksessa koko yön. Jeesus tiesi mitä oli tulossa tapahtumaan ja Hän ymmärsi minkälaisen kärsimyksen määrän Hän joutuisi kohtaamaan, joten Hänellä oli stressiä sen asian suhteen. Stressi ilmeni mm. verihikoiluna. Monet tarttuvat tuohon ja sanovat, että se on opetuslasten keksimää ylikorostamista, mutta hematidrosis on lääketieteellinen fakta. Se liitetään erittäin voimakkaaseen psykologiseen kuormittuneisuuteen, se ei ole yleistä. Voimakas ahdistuneisuus saattaa aiheuttaa sen, että kehostamme vapautuu kemikaaleja rikkoen hikirauhasten hiussuonet. Tämän seurauksena hikirauhasiin tihkuu hiukan verta, ja siten se sekoittuu huokosista erittyvään hikeen. Verimäärä on todella pieni. Tämän seurauksena ihosta tulee äärimmäisen herkkä ja kun Jeesusta seuraavana päivänä ruoskittiin meni Hänen ihonsa todella helposti rikki.

Roomalaisten ruoskinta oli hyvin raaka. Normaalisti siihen kuului 39 ruoskaniskua, mutta usein niitä oli enemmän sen mukaisesti, mikä sattui olemaan ruoskijan mieliala. Ruoskan päässä oli nahkahihnat, joiden päihin oli neulottu metallikuulia. Ruoskan iskeytyessä ihoon, pallot aiheuttivat syviä ruhjeita, jotka aukenivat uusien iskujen myötä. Ruoskiin oli kiinnitetty myös luunsiruja, jotka leikkasivat ihoa. Ruoskittavan selkä oli nopeasti niin repaleinen, että joskus ruoskan aiheuttamat viillot paljastivat selkärangan. Monesti saattoi lihakset, jänteet ja sisäelimet olla kaikkien nähtävillä.

Tällaisen pahoinpitelyn johdosta, seuraus on usein kuolema tai hypovoleeminen sokki (suuresta verenhukasta johtuva sokki). Hypovoleemi koostuu kolmesta asiasta.

1. Sydän lyö tiheästi yrittäen pumpata verta, jota ei enää ole.
2. Verenpaineet laskee ja tulee pyörryttävä olo.
3. Munuaiset lopettavat tuottamasta virtsaa, yrittäen säilyttää verimäärän, joka on vielä jäljellä. Tämän vuoksi ihmisestä tulee hyvin janoinen, koska elimistö kaipaa nestettä korvaamaan verenmäärän, joka on menetetty.

Me kykenemme näkemään evankeliumien kuvauksista, että Jeesuksella oli hypovoleeminen sokki. Kun Jeesus lyyhistyi kantaessaan ristinpuuta ja Simon Kyreneläinen joutui tulemaan auttamaan Häntä (Matt. 27:32). Myöhemmin Jeesus ilmoitti, että Hänellä on jano (Joh. 19:28). Tätä lukiessamme ei ole sijaa epäilylle, ettei Jeesus olisi jo ollut kriittisessä tilassa ennen kuin Hänet ristiinnaulittiin. Sitten itse ristiinnaulitseminen. Roomalaiset käyttivät piikkejä pituudeltaan 12 – 18cm, joiden kärki oli terävä ja ne iskettiin ranteiden läpi. Sitten kun ne olivat isketyt nostettiin uhri, tässä tapauksessa Jeesus, ylös. Ja kun poikkipuu kiinnitettiin pystypuuhun niin silloin lyötiin naulat jalkojen läpi. Tuossa tilanteessa Jeesuksella murskaantui hermoja. Nostamisen aiheuttama paine sen, että Hänen käsivartensa venähtivät heti n. 15 cm ja molemmat olkapäät muljahtivat sijoiltaan.

Ylösnousemus

Onko Jeesuksen ylösnousemukselle todisteita? Monet ketkä kieltävät Jeesuksen ylösnousemuksen keksivät kaikenlaisia selityksiä. Historiallinen fakta on se, että Jeesus kuoli ristillä. Nyt haluan tuoda julki asioita, miten ihmiset koettavat vesittää ylösnousemusta.

1) Pyörtymisteoria. Jeesus ei kuollut ristillä, vaan heräsi henkiin kylmässä hautakammiossa. Yllä kirjoitin jo aiheesta, Jeesus ei olisi kyennyt selviämään hengissä, mutta ajatellaan, että jos Jeesus olisikin selvinnyt. Jeesus olisi ollut huonossa kunnossa herätessään kammiosta. Kädet ja jalat sijoiltaan, kyljessä reikä ja todennäköisesti keuhko puhki. Hän ei olisi kyennyt kävelemään jaloillaan kun ne olivat lävistetyt, eikä käyttämään käsiään kun ne olivat venytetyt ja revitty sijoiltaan. Tällaisessa tilassa Jeesus olisi herännyt, opetuslapset olisivat hoitaneet Hänet kuntoon. Mutta nyt kysytään olisivatko opetuslapset tämän johdosta innostuneet kutsumaan Jeesusta elämänsä Herraksi ja lähteneet julistamaan ylösnoussut Kristusta vaarantaen turvallisuutensa? Jeesus olisi ollut avuttomassa tilassa, olisiko opetuslapset tervehtineet Häntä kuoleman voittajana yms. On mieletöntä ajatella, että jos Jeesus olisi ilmestynyt heidän eteensä sen näköisenä, niin opetuslapset olisivat aloittaneet maailmanlaajuisen hengellisen liikkeen ja toivoneet, että heilläkin olisi jonain päivänä samanlainen ylösnousemusruumis.

2) Opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin ja kätkivät sen valehdellakseen Jeesuksen nousseen ylös. Nyt herää kysymys, olisivatko roomalaiset sotilaat sallineet opetuslasten varastaa Jeesuksen ruumiin, sillä heidän henkensä oli uhattuna jos ruumis katoaisi? Jeesuksen kuolema oli niin iso juttu, että siellä eliminoitiin kaikki mahdollisuudet ruumiin varastamiselle ja laitettiin jatkuva vartiointi haudan suulle.

3. Maria nähdään ylösnousemuskertomuksen lähteeksi. Hän meni vahingossa väärään hautaan, järkyttyi siitä, että se oli tyhjä ja ryntäsi ulos törmäten puutarhuriin ja päätteli, että sen täytyy olla Jeesus. No, onhan tämäkin perustelu, mutta miten selitettään siten se, että Jeesus todella ilmestyi sadoille ihmisille kuolemansa jälkeen. Jos sekin on huuhaata, niin edelleen haluan tuoda julki sen faktan, että opetuslapset kuolivat uskonsa vuoksi. Miksi? Jos he tiesivät, että se olikin valhetta.

Yllä olevat vaihtoehdot kuulostavat niin järjettömiltä, että ne kumoavat itse itsensä. Ainoa ns. järkevä vaihtoehto olisi, että ylösnousemus oli tulkinta tai kokemus (subjektiivinen), eikä todellinen tapahtuma (objektiivinen). Olisiko ylösnousemususkon takana siis sarja näkyjä, hallusinaatioita? Mikä aiheuttaisi nämä subjektiiviset massa kokemukset? Tuollaiset näyt eivät ainakaan tällaisessa mittakaavassa syntyisi itsestään. Näkyjen näkemiseen edellytetään tiettyä valmiutta, ei opetuslapsilla tunnu olevan tällaista valmiutta. Heillä olisi pitänyt siis olla uskoa, joka olisi saanut aikaan näkyjä, mikä olisi saanut aikaan uskoa ylösnousemukseen. Hullua! Minun mielestäni on järkevät perusteet sille, että ylösnousemus oli todellinen tapahtuma, muuten ei tänä päivänä olisi olemassa kristittyjä (Ap.t 5:38-39). Ylösnousemus on koko kristinuskon perusta (1. Kor. 15:14).