Parannus!

Mitään väärää ei ole uskossa ja uskon elintärkeydessä. Mutta kun avaamme, Uuden testamentin havahdumme siihen tosiasiaan, että usko ja parannus kulkevat aina käsikkäin. En ole kovinkaan usein itse kuullut saarnoja siitä, että meidän tulisi/tulee elää Jeesuksen ja apostolien opetusten mukaisesti jatkuvassa parannuksen teossa. Säilyttäen kumminkin uskon armoon ja pitäen sen perustan valmiina. Nykypäivänä on hirmu yleistä, että uskovat jaetaan kahteen leiriin Katolisiin ja protestantteihin ja harvoin me protestantit edes pidämme katolilaisia uskovina ja päinvastoin. Suomessa taas on kirkkouskovat ja vapaatsuunnat tai uudestisyntyneet ja nimellisesti kristityt. Tai karismaattiset ja ei-karismaattiset, usein rajana on se, että puhutko kielillä vai et. Tällaisia jaotteluita riittää, mutta mikään tällainen jaottelu ei vie meitä itse asian ytimeen, nimittäin pelastuksen. Tuliko Jeesus pelastamaan meidät katolisuudesta protestanttisuuteen? Vai ei-karismaattisuudesta, karismaattisuuteen? Mitä varten Jeesus tuli? Hän tuli pelastamaan meidät SYNNISTÄ.

joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto (Gal. 1:4).

Hän pelasti meidät synnistä, ettemme enää eläisi itsellemme, vaan Hänelle. Paavali opettaa, että on kolme erillaista ihmisryhmää:

Luonnollinen ihminen. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. (1. Kor. 2:14).

Lihalliset kristityt. Kristityt jotka elävät itselleen.
Hengelliset kristityt. Kristityt jotka elävät Jeesukselle.

Matteuksen evankeliumista löydämme Johannes Kastajan:

"Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle ( Matt. 3:2.).

Sitten tulee Jeesus ja Hänkin saarnaa täysin samalla tavalla

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" ( Matt. 4:17 )
Mutta Jeesus ei tullut kertomaan, että nyt Jumala tulee ja synnissä elävät kuolee. Vaan Jeesus ilmoitti Jumalan aivan erilaisena, rakastavana Isänä. Eli Jeesus antoikin aivan toisenlaisen kuvan kuin mitä ihmiset odottivat. Se oli mullistava sanoma ja on sitä edelleenkin. Jumala Isänä. Jeesus teki itsensä lain yläpuolelle vuorisaarnassa. Nyt meidän tulisi avata vuorisaarna ja lukea itsemme sen tekstin sisään. Meillä olisi laki mikä sanoo näin, mutta yhtäkkiä tänne ilmaantuikin Nasaretista puusepän poika, joka sanookin, että rukoilkaa Jumalaa näin: Isä meidän jne. Onko ihme, että monet messiasta odottavat pettyivätkin kun ei tullutkaan mikään taivaallinen päänhakkaaja vetämään pakanoita nurin. Jeesus ei täyttänyt tämän vuoksi, monien juutalaisten ns. messias odotuksia. Jeesus ei antanut periksi yhtään, mutta nyt voimme käsittää sen, että motiivikin oli toinen. Ennen oli pelko, nyt rakkaus. Siinä on jonkin sortin ero. Ei ole kovin hyvä motiivi olla uskossa sen vuoksi, että pelkää helvettiä. On huomattavasti parempi ajatella niin, että elän parannuksen teossa sen vuoksi, että Jumalani, joka on Isä, todella rakastaa minua ja tämän vuoksi minun tulisi tehdä parannus. Aina kun olet ilosanoman kanssa tekemisissä, olet tekemisissä Persoonan kanssa, joka rakastaa sinua. Hän on kuollut vuoksesi. Ja nyt jos Hän sinua kehoittaa tekemään jotakin, niin eikö motiivi ole aivan toinen kuin pelko? Hän kutsuu meitä lapsikseen parannuksen teon kautta, koska rakastaa meitä. Paavali toteaa:
Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? ( Room. 2:4 ).

Jumala hyvyydessään vetää sinua parannukseen.  
Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.( Mark. 8:34 )

Eläkäämme jatkuvassa parannuksessa, ei helvettiä peläten, vaan sen vuoksi, että Kaikkivaltias Jumala rakastaa meitä.