Armosta käsin!

Armosta käsin!

Keskustelin erään kerran erään ihmisen kanssa ja hän opetti uudestisyntymisestä, että ihminen on uudesti syntynyt kun hän ottaa Jeesuksen sydämeensä ja alkaa elää kuuliaisuuden tekoja. Rupesin siinä miettimään, että onko näin? Vaatiko Jumala meiltä tekoja, että uudestisyntyisimme? Onko armon perusta vaihtunut tekoihin?

Nyt toivon, että kukaan ei ymmärrä väärin, en yritä opettaa, että usko toimisi ilman kuuliaisuutta, vaan sitä että uskoontuleminen ei vaadi tekoja vain uskoa. Joskus meidän ihmisten elämän tilanne on niin vaikea, että meillä ei ole voimaa kuuliaisuuteen, ennen kuin Jumala antaa sitä.

14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.

15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.

16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.

17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.

18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.

20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;

22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.

24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Room. 7:14-25

Minulle on ollut valtavana riemuna se tosi asia, että Jumala ei vaadi meiltä mitään pelastukseen. Hän rakastaa ja ymmärtää kaikki perustuu vain ja ainoastaan armoon.

Elämäni varrella etsiessäni Jumalaa, on monenlaista eri opetusta tullut vastaan. Eräs kirkkokunta vakuutti minulle, että jos mielen pelastua minun tulee käydä:

1. Tehdä parannus.
2. Uskoa.
3. Käydä kasteella.
4. Olla kuuliainen.

Minä rukoilin Jumalalta johdatusta ja Hän ei johdattanut minua tähän kirkkoon. Silla Raamattu opettaa:

9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Room. 10:9-10

Jumala asetti aluksi lain, jonka kautta ihmisen oli määrä pelastua, mutta kukaan muu ei sitä kyennyt täyttämään kuin Jeesus. Kun Jeesus täytti lain ja Hän samalla lunasti meidät vapaaksi omalla virheettömällä uhrillaan. Jumala asetti uuden tavan pelastumiselle, uskon.

Nyky päivänä viisaat ihmiset opettavat, että ihmisen perusluonne on hyvä. No, tällaista opettavat eivät liene lukeneet esimerkiksi sanomalehtiä, joissa paljastuu ihmisen luonne. Joka päivä saamme lukea murhista, ryöstöistä, raiskauksista, sodista yms. Voiko todella ihmisen perusluonne olla hyvä? Paavali kirjoittaa tällätavoin:

Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. Room. 7:14.

Ihminen on turmeltunut, ahne ja paha. Se on lihassamme ja me emme kykene lihaamme ns. jalostamaan vaikka kävelisimme satakertaa tuomiokirkon portaat ylös alas ja joka rappusella lukisimme Isä meidän rukouksen. Tämä on juuri se armon ydin. Ihminen on synnin turmelema, hän rikkoo päivittäin Jumalaa vastaan. Eräs saarnaaja sanoi hyvin, että jos ihminen kykenee olemaan päivänkin tekemättä syntiä niin silloin Jeesus Kristus on kuollut turhaan. Minun mielestäni tuo äärimmäisen totta, jos me kykenemme tulemaan synnittömiksi, niin mihin me silloin tarvitsisimme sovitusta?

Monet ovat olleet erimieltä kanssani tästä asiasta, mutta meidän on tärkeää muistaa, että Jeesus opetti vuorisaarnassa, että ajatuksetkin on syntiä.

Me rikkomme päivittäin Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan ja se asettaa meidät sellaiseen tilanteeseen, että me joudumme elää parannuksessa päivittäin. Me joudumme roikkumaan armon varassa. Me olemme heikkoja, mutta Jumala on rakkaus ja Kaikkivoipa.

Monet uskovat jotka ovat langenneet, he pelkäävät enemmän sitä että ihmiset eivät anna anteeksi kuin Jumala. Meidän tulee olla tukemassa niitä uskovia joilla menee huonosti, meidän tulee auttaa heitä nousemaan uudelleen:

Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin, niin tietäkää, että se, joka palauttaa syntisen hänen harhateiltään, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Jaak. 5:19-20

Tähän loppuun haluan vielä lainata Lars Leevi Leastadiusta:

”Jos et armon kautta tule Jumalan lapseksi, et myöskään hyvien tekojesi kautta tule”