Jotkut sanoo ihminen tulee uskoon pelosta, jotkut epätoivosta toiset aivopestään yms. Minä uskon, että ihminen tulee uskoon ainoastaan jos Isä häntä vetää Pelastukseen. Mitä ihmisessä tapahtuu kun Jumala koskettaa häntä ensimmäisen kerran? Kaatuuko hän? Tuleeko niin hyvä olo ettei ole koskaan ollut? Vai tuleeko synnintunto?
En ole kuullut kenestäkään uskovasta joka ei olisi kokenut synnintuntoa. Onko edes mahdollista uskoa, ellei tiedosta omaa vajavuuttaan? No, synnintunto tulee ja sen jälkeen normaalisti ihminen katuu syntejään ja saa tuntea anteeksiannon voiman. Mutta voiko ihminen uskoa, että hänen syntinsä on pois pyyhityt? Kyllä voi näin Raamattu meille lupaa. Mutta vaikka ihminen tiedostaa, että Jumala on hänelle antanut anteeksi on ihmisen hyvä myös käydä pyytämässä tekojaan anteeksi ihmisiltä. Mutta ihmisen ei tule murehtia menneitä vaan elää tätä hetkeä. Jumalan kanssa ja pyrkiä siihen, että ei enää satuttaisi ihmisiä tai tekisi muutakaan syntiä.
Uusi Tie - lehdessä oli hieno ajatus nimikristityn ja todellisen kristityn erosta:
"Vain ne, jotka tunnustavat jatkuvasti syntinsä ja turvautuvat Jeesuksen ristinuhriin, ovat todella kristittyjä."
Mahtava ajatus ja erittäin Raamatullinen. Sitä se armo juuri on, me tarvitsemme päivittäin Kristusta. Syntinen luontomme ei anna meille oikeutta tehdä tahallista syntiä, mutta me teemme tahatonta syntiä jokaikinen päivä. Siihen on syy, meidän turmeltunut luontomme. Me emme saa lihaamme jalostumaan. Armossa vaeltakaamme, tiukasti roikkuen kiinni Kristuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti