Eksegetiikkaa tuo oikean raamatuntulkinnan esiin.
Jotkut sanovat, että Raamattu tulee ottaa niin kuin se on kirjoitettu, eikä tulkita sitä. Tämä saa sellaisen käsityksen, että ihmisillä on halu lukea ja olla kuuliaisia Jumalan Sanalle, mikä onkin oikein. Mutta jokatapauksessa me tarvitsemme Raamatun tulkintaa ja jos haluamme tehdä kaiken Raamatun mukaaan, niin jo silloin me joudumme harrastamaan Raamatun selittämistä, eksegetiikkaa. Raamattu itsekin opettaa, että meidän tulee tulkita ja selittää Kirjoituksia oikealla tavalla:
"Tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista...". (Ap.t 17:2-4)
Jeesus itsekin selitti Raamattua opetuslapsilleen:
"Ja Hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Luuk 24:27,32)
Sana eksegetiikka tulee kreikankielisestä sanasta ”eksegeomai” kertoa, ilmoittaa. Sana ”eksegeomai” esiintyy Raamatussa usein. Esim:
"Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa." (Apt 21:19)
Tästä kohdasta meille selviää mitä tämä eksegetiikka oikein tarkoittaa: kertoi hän kohta kohdalta kaikki. Eksegeesin tarkoituksena on selvittää tarkoin asioiden alkuperäinen merkitys.
Huonoa Raamatuntulkintaa on ottaa, joku jae jostain ja tehdän siitä oppirakennelma. Esim:
He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. (Matt. 4:20)
Minulla on tässä jae, jonka avulla kykenen perustelemaan miksi internet tulisi jättää pois käytöstä. Mutta kun avaan tekstiyhteyttä, huomaamme, että kysessä onkin kalastus, ja että Jeesus kutsui opetuslapset Häntä seuraamaan.
Välttääksemme vääriä tulkintoja.
Väärät tulkinnat johtuvat usein siitä, että eksegeesi, tekstin alkuperäisen merkityksen pohtiminen, on jätetty puolitiehen tai kokonaan pois. Raamatun tekstit ei voi tarkoittaa mitään sellaista, mitä se ei tarkoittanut niille joille se kirjoitettiin.
"Mitä muutoin ne, jotka kastattavat itsensä kuolleitten puolesta, sillä saavat aikaan? Jos kuolleet eivät heräjä, miksi nämä sitten kastattavat itsensä heidän puolestaan?" (1 Kor 15:29)
Paavali puolustaa tässä kuolleitten ylösnousemusta ja kysyy, että jos sitä ei ole, niin miksi sitten muutamat korinttilaiset antava kastattaa itsensä kuoleitten puolesta. Nykyisin mormoneilla on tällainen käytäntö. Heillä on tämä sijaiskaste yhtenä evankelioimisen muotona. Ja he perustavat oppinsa tähän Raamatunkohtaan. Mutta opetetaanko tässä, että tällainen kastekäytäntö olisi kristillinen kaste? Paavali viittaa tässä vain johonkin tapaan, joka oli korinttilaisten keskuudessa tunnettu. Tämä on ainut kohta Raamatussa missä puhutaan kuolleiden kastamisesta. Tämä on väärää hermeuneutiikka. Me emme voi ottaa yhtä kohtaa Raamatusta ja alkaa soveltamaan sitä käytäntöön, koska siitä mainitaan kerran Raamatussa. Eihän tämä kastetapa voi olla Jumalan tahto pelastaa ja evankelioida ihmisiä, koska tämä on täysin vierasta muulle Raamatun opetukselle. Oikea tapa lähteä tulkitsemaan tätä Raamatunkohtaa olisi: 1) Huomioida historiallinen tausta. Se oli tämä käytäntö, jonka korinttilaiset tiesivät ja johon Paavali viittasi. 2) Toiseksi me huomioimme asianyhteyden. Me emme irroita tätä jaetta kontekstista vaan katsomme mitä Paavali oikeastaa opettaa tässä luvussa. Huomaamme, että alusta loppuun saakka Paavali opettaa kuolleiden ylösnousemuksesta. Paavali puolustaessaan ylösnousemusta viittaa kastetapaan joita jotkut harjoittivat, koska uskoivat ylösnousemukseen. Viittauksella Paavali kysyy, että eikö tämä olisi epäjohdonmukaista toimintaa, jos kerran kuolleet ei heräisi. Me havaitsemme myös sen, että Paavali ei opeta tässä kohdassa kasteesta mitään, joten sen vuoksi me emme voi ottaa tätä kohtaa perusteeksi kasteopille, koska opetus pureutuu ainoastaan ylösnousemukseen.
Juuri tällaisten tulkintojen vuoksi kontekstin ymmärtäminen on tärkeää.
Tässä on hieno yritystä ymmärtää ja käsittää raamatun tekstiä. Erityisen tärkeää on ymmärtää Isän, Pojan ja pyhän Hengen erillisyys omina persooninaan.
VastaaPoistaJoh 14:26, 28 tuovat asian hyvin esiin kristuksen kertoessa opetuslapsille Isän lähettävän toisen puolustaja nimittäin Pyhän Hengen. Toisin sanoen Kristus itse erottaa Pyhän Hengen itsestään. Sitten Kristus toteaa menevänsä Isän luokse, sillä Isä on Häntä suurempi. Toisin sanoen Kristus tiesi saavansa ylösnousemusruumiin, käsin kosketeltavan. Siten Isä, jota Kristus kutsui suuremmaksi, täytyy olla myös kirkastetun iankaikkisen ruumiin omaava, sillä hengellä ei ole koskaan valtaa fyysisen ruumiin omaavan yli.
Asiaa selventää vielä Joh 5:19 Kristus ilmaisee tekevänsä niitä tekoja, joita on nähnyt Isän tekevän. Kuinka Isä olisi voinut tehdä sellaisia tekoja koskaan, ellei omaisi ruumista, jonka saanut aivan samoin tavoin kuin Kristus tuli näyttämään meille, kuinka voimme myös me saada oman iankaikkisen ruumiin.
Evankeliumi ei ole maallista, se on hengellistä. Henki tuo elämän, joten on tutkittava sanoja totuuden valossa, kohdaten omat vajavaisuutemme, jotta nöyrtyisimme ja alkaisimme käsittämään sitä suurta Jumalallista totuutta, että meissä jokaisessa on kylvetty Jumaluuden siemen. Se on kasvumme tavvoite, palata Isän luo, tulla Hänen kaltaisikseen aivan kuten Kristus on tullut. Hänen sovituksensa ansiosta tuo armo on ulottuvillamme. Tästä kristus näissä kohdissa pyrkii kertomaan. Hän on tie, totuus ja elämä.
Vielä korjaisin tuota kannanottoasi siihen, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko perustaisi kasteen kuolleiden puolesta vain kyseiseen raamatun kohtaan. Kirkkona MAP-kirkko perustaa kaiken toimintansa jatkuvalle ilmoitukselle, aivan kuten Paavali aikoinaan. Hän käytti ihmisten toimintaa vain todisteena siitä, että he olivat saaneet opetusta ja Hengen todistuksen siitä, että kaste kuolleiden puolesta on Jumalan tahdon mukaista. Raamattu siten todistaa tästä apostoli Paavalin suulla.
VastaaPoistaNykyaikana suoritettavat kastetoimitukset perustuvat suoraan Herran ilmoitukseen asiassa, eivät suinkaan Raamatun tekstiin. Raamattuhan vain todistaa, että tuona aikana tuollainen käytäntö oli voimassa.
Jos perustamme uskomme raamattuun, niin emme voi edetä uskossa Raamatun asettamia rajoja pitemmälle. Uskolle ei pidä asettaa rajoja, sillä Hengen ohjaus on se kallio, jolle Kristus perusti kirkkonsa. Asia tulee hyvin ilmi Kristuksen puhuessa Pietarille; "Tälle kalliolle Minä perustan kirkkoni..." Mikä on tuo kallio? Se on ilmoituksen Henki, sillä Kristus totesi Pietarin toteamuksen jälkeen, että tätä ei liha eikä veri sinulle ilmoittanut, vaan Isäni taivaasta. Mitä Pietari totesi? Hän totesi, että Jeesus on Messias. Kristus perusti kirkkonsa ilmoituksen kalliolle. Tänä päivänä voimme olla onnellisia, että meillä on palautettu evankeliumi ja kirkko maan päällä, joka kantaa Kristuksen nimeä, sillä jos se olisi Mooseksen kirkko niin se kantaisi Mooseksen nimeä... Todistukseni on, että tuota kirkkoa johtaa Vapahtajamme Jeesus Kristus profeettansa johdolla, sillä siitä minulla on Pyhän Hengen todistus, enkä voi sitä kiistää.