Roomalaiskirje

Roomalaiskirje  
Johdanto Roomalaiskirjettä pidetään merkityksellisempänä yksittäisenä kristillisenä kirjoituksena. Se on Uuden testamentin kirjeistä kaikista järjestelmällisin ja kattavin teologinen selostus kristillisen opin perusteista. Roomalaiskirjettä voidaan pitää Paavalin opetuksien tiivistelmänä. Se on kirjoitettu tiettynä aikana tietyille ihmisille. Ja meidän tulee muistaa, että ne olosuhteet joissa vastaanottajat ovat eläneet, ovat vaikuttaneet myös kirjeen sisältöön. Ja kun rupeamme tulkitsemaan Raamattua meidän on tärkeää huomioida nämä olosuhteet. Ensinnäkin meidän tulee miettiä mikä oli Paavalin sanoma kirjeen vastaanottajille. Sillä kirjeen sisältö ei voi tarkoittaa mitään sellaista mitä se ei tarkoittanut vastaanottajille. Seurakunta Roomaan oli syntynyt varsin varhaisessa vaiheessa, kuitenkaan sen perustajaa ei tunneta. Siihen kuului sekä juutalaisia, että pakanoita. On myvyt ös todennäköistä, että useat kotiseurakunnat muodostivat sen. Paavali siis kirjoittaa seurakunnalle, jota hän ei itse ollut perustamassa ja jossa hän ei ollut koskaan käynyt. Ilmeisesti seurakunta oli ollut jo jonkin aikaa koossa (Room. 1:8). Ja Paavalin ystäviä oli muuttanut sinne (Room. 16:3-16). Yksimielisesti uskotaan, että Paavali on roomalaiskirjeen kirjoittaja. Sillä 1 ja 15 luvuissa on kirjoittajan omat todistukset, kirjeen tyyli ja sisältö ja myös alkuseurakunta todistaa siitä. Kirjeessä ei käy ilmi kirjoittamisen ajankohtaa, mutta se on perinteisesti määritelty n. 54-58 jKr. Paavali kirjoittaa, että oli lähdössä toimittamaan rahalahjaa Jerusalemiin (Room. 15:25-26). Perimätiedon mukaan Paavali teki tämän matkan 55-58, joten kirje on kirjoitettu ennen sitä. On myös hyvin todennäköistä, että Paavali halusi Rooman seurakunnasta tukikohdan hänen Hispanian lähetystyölle, minne oli aikeissa mennä (Room. 16:14-15). Todennäköisesti kyseessä on Paavalin kolmas lähetysmatka ja sen loppuvaiheet. Paavali mainitsee myös aikeista käydä Jerusalemissa ja Roomassa myös Apostolien teoissa (19:21). Matkalta takaisin tullessa hän viettää kolme kuukautta Kreikassa (Ap. t. 20:3). Tätä paikkaa ei tarkemmin määritellä, mutta todennäköisesti kyseessä on Korintti. Sillä tervehdyksen lähetettävien joukossa on Kenkrean seurakunnan palvelija Foibe (Room. 16:1), Gaius ja Erastus (16:23). Korintin naapurikylä on Kenkrea (1. Kor. 1:14), Gaius on oletettavasti sama henkilö jonka Paavali kastoi (1. Kor. 1:14) ja Erastus oletettavasti sama henkilö joka mainitaan (2. Tim. 4:20).  

Tarkoitus kirjeen kirjoittamiselle

Teologinen tarkoitus.
Todennäköisesti Paavalin aloittaessa kirjeen kirjoittamisen oli seurakunta jo kerennyt kokea merkittäviä murrosvaiheita. Juutalaisten paluu viiden vuoden karkotuksen jälkeen pakanakristittyjen yhteyteen toivat näkemyseroja ja kiistaa seurakuntaan. Näihin näkemyseroihin ja kiistoihin hän otti kantaa.   Synnin turmeleman ihmisen pelastuksen perusta (luvut 1-8) Israelin merkitys (luvut 9-11) Kristityn elämä käytännössä ( luvut 12-15)  Johtamiseen liittyvät syyt. Luvuissa 12-15 Paavali antaa käytännön ohjeita siihen, miten elää muita huomioonottavasti, huolehtivasti ja oikealla tavalla puhdasta elämää seurakunnan keskellä.  
Kirjeen sisältö  
Vanhurskaaksi uskon kautta (luvut 1-5) Pyhän Hengen työ ja yhteys Kristuksen kanssa (luvut 6-8) Israelin merkitys Kristityn elämä käytännössä   Roomalaiskirje on yhtenevä, mutta myös kehittyvä. Se alkaa evankeliumin välttämättömyydestä ja päättyy sen toimivuuteen ja näkyvyyteen kristityn elämässä. Jos meidän tulisi kuvailla kirjeen teemaa otsikolla se olisi evankeliumi.
Tekstin selitys  
Luku 1.  
Jakeet 1-7: Alkutervehdys 1. Paavali esittelee itsensä kolmea termiä käyttäen.   δουλος ιησου χριστου ”Jeesuksen Kristuksen palvelija”. Palvelijaa tarkoittava sana doulos voidaan kääntää myös orja. Paavali ei kerro itsestään paljon koko kirjeessä, mutta ensiksi hän mainitsee korostaen, että hän on Jeesuksen oma. Kristuksen orjana hän on Isäntänsä omaisuutta, eikä hänellä ole oikeutta hyljätä Isäntäänsä ja hänen elämänsä on Hänen kontroloimaa.  κλητος αποστολος ”kutsuttu apostoli”. sana apostolos voidaan kääntää myös lähettiläs, eli siinä on ajatus jonkin lähettämä. Lähettiläällä on valtuus puhua lähettäjänsä puolesta. Kristuksen edustaja, Paavali, on saanut valtuudet Pyhän Hengen kautta. αφωρισμενοςεις ευαγγελιον θεου ”erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia”. Tällä Paavali haluaa painottaa oman tehtävänsä merkitystä ja luonnetta. Hänet ”erotettiin” julistamaan evankeliumia. Paavali oli erityisesti pakanain apostoli (Ap.t. 9:15).  
2. Evankeliumi löytyy jo Vanhasta testamentista.  
3-4. Kristus on Jumalan Poika ja 100% Jumala ja 100% ihminen. του γενομενου εκ σπερματος δαβιδ κατασαρκα ”lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä” Maanpäällisen elämänsä jälkeen Jeesus korotettiin samaan kirkkauteen joka Hänelle oli ennen tuloaan maailmaan.  
5-6 Paavali painottaa vielä, että hän on Kristuksen kautta saanut apostolinvirkansa ja että hänen työnsä kohdistuu eritoten pakanoiden evankelioimiseen. Paavali mainitsee, että kirjeen vastaanottajatkin kuuluvat pakanoihin.  
7 ”kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille” Ilmeisesti Rooman seurakunta koostui monista kotiseurakunnista. Tässä Paavali osoittaa kirjeensä kaikille Rooman seurakunnille.  
Jakeet 8-15: Paavali kiittää Jumalaa seurakunnan uskosta ja maineen leviämisestä laajalle. Hän tuo julki, että hän rukoilee aktiivisesti heidän puolestansa. Ilmaisee halunsa käydä seurakunnassa heidän luonaan. Odottaa saavansa hedelmää seurakunnan keskeltä (1:13).   Paavali oli vastuullinen apostolina ja evankeliumin julistajana. Hän käyttää ilmaisua ”olen velassa” ts. velvoitettu julistamaan evankeliumia. (1:14-15).
Jakeet 16-17: Vain evankeliumi tuo pelastuksen Vain evankeliumi tuo pelastuksen. Se on sama kaikille, niin pakanoille kuin juutalaisille.
Jakeet 18-32: Tuomion evankeliumi Paavali kirjoittaa aluksi Jumalan luomistyöstä ja sen suuruudesta (18-20). Sitten hän kirjoittaa ihmisten kohtalosta, jotka hylkäävät luomistyön hyvyyden. Jumala on tehnyt kaikki ”tottelemattomuuden vangiksi” (11:32). Tämän johdosta ihminen käyttäytyy sen ihmisyyden vastaisesti, jollaiseksi Jumala hänet loi (21-32.   18 αποκαλυπτεται ”Jumalan viha ilmestyy”; passiivimuotoinen verbi. Se osoittaa, että ”viha” ei ole ainoastaan lopunaikaa kuvaava ilmiö, vaan ”vihan” seuraukset ovat jo nyt nähtävissä. Jumalan viha todistaa Jumalan oikeudenmukaisuudesta, joka ilmenee Hänen tuomiostaan. Tässä kohdassa ”viha” ei kuvaa suuttumuksen tunnetta, vaan Jumalan reaktiota jumalattomuutta vastaan. Tästä jakeesta ilmenee, että jumalattomuus on Jumalan totuuden vääristelyä. Ihmiset ovat hyljänneet Jumalan ja siitä on seurannut jumalkuvan vääristyminen, epäjumalanpalveleminen ja homoseksuaalisuus.  
19-20  Onko Jumala antanut perusteita hylkäämiselle? Ei. Jumala on tuonut itsensä julki maailman luomisesta asti. ”mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan” Jumala on siis ilmoittanut itsensä ja se on ajasta ja paikasta riippumattomasti huomattavissa. Tässä kohtaa Paavali ei sano, että luomistyön kautta olisi mahdollista saada Jumalasta niin paljon tietoa, että se johdattaisi meidät pelastukseen. Hän puhuu siitä, että Jumala luodessaan meidät asetti meihin moraalisen tiedon ja omantunnon, joka kertoo meille mikä on oikein ja väärin. Näiden periaatteiden tulisi ohjata meidän elämäämme ja valintojamme. Kun katsomme laajemmin tekstiyhteyttä huomaamme, että nämä periaatteet liittyvät ihmisen seksuaalisuuteen ja Jumalan palvontaan.  
21-25 Jumalan hylkääminen aiheuttaa vakavat seuraukset. Luojan palvominen on vaihtunut luodun palvomiseen. Ihmiset ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle ja alkaneet elää sen ihmisyyden alapuolella, johon Jumala heidät loi. Sitten jakeessa 24, διο ”sen tähden”, viitaten edelliseen jakeeseen, ”Jumala on heidät hyljännyt saastaisuuteen”. Onko Jumala aiheuttanut sen, että ihminen on päätynyt synnilliseen elämään? Mielestäni Paavali tässä haluaa sanoa sen, että ihminen sai mitä halusikin.  
26-28 Alussa Jumala loi ihmisen miehiksi ja naiseksi (1. Moos. 2:18). Paavalin kuvaamat ihmiset ovat vaihtaneet tämän luomistyössä valmistetun luonnonlain luonnonvastaiseen. Tämän kaiken on saanut aikaan se, että ihminen ei halunnut pitää kiinni Jumalan totuudesta.  
29-32 Tässä Paavali kuvaa kaikessa laajuudessaan jumalattoman elämäntavan. Kun ihminen itse yrittää olla elämänsä Herra, hyljäten Jumalan, seuraukset on suuret.        
Luku 2 Jakeet 1-11: Synnintekijöiden ja heidän tuomareiden syyllisyys   1 Kellään meistä ei ole oikeutta antaa tuomiota syntiä tekevälle, koska syyllistymme itse ”samoihin tekoihin”. Tämä ei tarkoita mielestäni sitä, että jos tuomitsemme jonkun haureuden harrastajan, että itse tekisimme haureutta. Mielestäni Paavali viittaa tässä synnin yleiseen luontoon. Jeesus opettaa vuorisaarnassaan: Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. (Matt. 5:27-28) Tässä Jeesus opettaa, että ajatuskin on syntiä. Me olemme kaikki syntisiä, eikä sitä saa meistä pois. Uskon, että Paavali viittaa tähän, mutta toisaalta Paavali saattaa myös tuoda julki sen, että jos rupeamme tuomitsemaan muita niin silloin me otamme Jumalan roolin itsellemme.   2 Vain Jumalalla on arvovalta tuomitsemiseen. Vain Hänen tuomionsa on oikeudenmukainen.   3 Paavali haluaa tässä varoittaa itsepetoksesta. Juutalaisilla oli hiukan sellainen asenne, että kun me olemme syntyneet juutalaisiksi niin meille on suora pääsy taivastenvaltakuntaan. Monesti me ihmset pidämme itseämme suurena ja omia syntejämme pieninä verrattuna toisten synteihin.  4 Jos meillä on hirvittävän ankara käsitys Jumalasta ja me tuomitsemisillamme vaadimme ihmisiä parannukseen, me halveksimme Jumalan hyvyyttä. Me joko uskomme itse välttävän tuomion tai sitten me vain halveksimme Jumalan hyvyyttä. Koko Ut punainen lanka on lähimmäisen rakkaus. Jumala loi meidät olemuksensa kuvaksi ja Jaakob kirjoittaa:  Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen ohjaa hänet takaisin,  niin tietäkää tämä: joka palauttaa syntisen harhatieltä, pelastaa hänet kuolemasta ja peittää paljotkin synnit. Jaak. 5:19-20  5 Jos me olemme kovia ja armahtamattomia me ärsytämme Jumalaa. Me kokoamme jatkuvasti syntiä yllemme samalla tavoin kuin aarteita kootaan. Katumaton sydän, joka ei parannusta halua tehdä.  6 Maailmassa toimii tietynlainen syyn- ja seurauksen laki. Mutta Jumala unohtaa pahat teot, jos me käännymme Hänen puoleensa.